Lähdesmäki Yrittäjä. Ylittäjä. Yhdistäjä.

Mystagogi

”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa” lauletaan Marjatta Pokelan ja Pirkko Koskimiehen upeassa (lasten)laulussa Ihme ja kumma. Valitettavasti tämä uteliaisuus ja ihmettely onnistuu karistumaan monen ihmisen elämässä kun tarve olla oikeassa ja tietää paremmin kuin muut valtaa alaa. Vaikka tietämisellä on arvonsa, niin aina on kuitenkin enemmän asioita, joista emme tiedä kuin tiedämme. Tästä seuraa monesti episteeminen stressi eli tietämisen ahdistus, johon voimme hakea lievitystä eri tavoin.

 

Kun maailmantalous viimeisimmän kerran ajoi karikolle, niin asianosaisia tahdottiin kuulla syistä, miksi näin kävi. Esimerkiksi Yhdysvaltojen keskuspankin ex-pääjohtaja Alan Greenspan ajautui Kongressille selittämään, miksei toteutunutta pankkikriisiä voinut ennustaa koska ”se ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin”. Selitys ontuu, sillä kongressiedustaja olisi voinut vastata hänelle: ”Herra Greenspan, et ole kuollut aikaisemmin 80-vuoden elinaikanasi kertaakaan. Oletko siis kuolematon?”. Jos taustalla olevat teoriat eivät salli jonkun asian tapahtumista, sen tapahtumisen mahdollisuutta vähätellään tai jopa se kielletään - ja kaikki siihen viittaavat havainnot selitetään vieraiksi tai epäoleellisiksi. Tietämisen ahdistuksessa pakenemme toimimattomiin eli todellisuudelle vieraisiin teorioihin.

 

Toinen tietämisen ahdistukseen kehitetty kyseenalainen keino on selittäminen ja tarinoittaminen. Sen sijaan, että sanoisimme reilusti, että emme ymmärrä tai tiedä, kehitämme maailmaa syleileviä vain sisäisesti (jos sitäkään) johdonmukaisia tarinoita, jotka vakuuttavat vain jo sisällä olevat: poliittisen ismit, uskonnot tai muut vakaumukset ovat näistä hyviä esimerkkejä. Tahdomme antaa merkityksiä ja tarkoituksia sekä luoda eheyttä ympärillemme tosiasioista välittämättä tai jopa niitä kieltäen. Tietämisen ahdistuksemme saa meidät nyt pakenemaan tarinoiden maailmaan, jotta emme joutuisi kohtaamaan maailman järjestelmän kompleksisuutta ja sekavuutta. Hyvä esimerkki tästä on se, että taloustieteen tarina ”satunnaiskävelystä” perustuu fysiikan lämmön diffuusion malleihin!

 

Miten voisimme oppia elämään tämän tietämisen ahdistuksen kanssa? Pohtiessani tätä olen päätymässä raakahavainnointiin. Vaikka näemmekin vain sen mitä osaamme katsoa ja senkin vahvojen ennakkokäsitystemme valossa, meidän tulisi pyrkiä siihen, että emme ylitulkitse, -selitä tai -merkityksellistä havaintojamme, vaan nautimme ne mahdollisimman raakana. Mitä raaempana havaintomme nautimme, sitä suurempia mysteerejä ne lopulta ovat; kysymysten määrä kasvaa suorassa suhteessa vastausten määrän laskiessa.

 

Antiikin maailma tuntee Mystagogeja (kreik. Mystagogos), jotka olivat mysteereihin vihkijöitä, johtajia ja opettajia. He kulkivat ihmisten rinnalla, ei edessä tai takana, osoittamassa ilmiöitä, tapahtumia ja auttamassa havaitsemaan erilaisia asioita. He eivät olleet jälkiviisastelijoita tai trendsettereitä, vaan tietämisestä ahdistuneiden rinnalla kulkijoita. He eivät ottaneet valtaa antaa merkityksiä, tarkoituksia ja mielekkyyksiä, vaan nostivat asioita esille, jotta niitä voisi uteliaasti ja ihmetellen tarkastella, ihastella ja tutkia. He eivät pakota tarttumaan mihinkään havaintoon tai ohjaa mihinkään suuntaan. He eivät asetu ihmisen yläpuolella, mutteivät myöskään alapuolelle.

 

Tahdon olla Mystagogi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat