*

Lähdesmäki Yrittäjä. Ylittäjä. Yhdistäjä.

Jääkiekko on uskon asia

Elämme suomalaisen jääkiekon hienointa vuodenaikaa. Pelataan finaaleja, joissa kaksi kovinta joukkuetta on vastakkain. Isoja tunteita, voittoja, tappioita ja keskustelua herättäviä tilanteita. Oikeita ja vääriä päätöksiä, tulkintoja, havaintoja ja näkökulmia. Inhimillistä.

 

Molempien tasaväkisten joukkueiden itseymmärrys nousee uskosta. Tätä alleviivasi Tapparan Ville Niemisen lausunto 17.4. MTV Sport Uutisissa. Kärpillä on ollut hyvin samanlaista vakaumusta ilmassa.

 

Mistä tämä kertoo? Ehkä siitä, että usko ei enää ole vain uskonnollisten toimijoiden monopoli. Visiot, missiot ja armot on tuotu yleiseen kieleen sujuvasti, nyt on uskon vuoro. Ehkä siitä, että tuolla tasolla, nopeudella, taidolla ja voimalla pelatessa rationaaliset ja mitattavat tekijät ovat kilpailukyvyn, ei kilpailuedun, tekijöitä. Pelejä voitetaan yhä enemmän toivon, luottamuksen ja uskon alueella kun mitattavat asiat eivät ole enää ratkaisevia. Kilpailukyky on itsestäänselvyys, kilpailuetu on voittava tekijä. Ehkä siitä, että usko sisältää myös tappion ja häviön mahdollisuuden. Usko on riski. Kyseessä ei ole voiton varmuudessa piehtarointi, vaan pelille nöyrä asenne. Peli on pyhää eli epävarmaa, selittämätöntä ja suurempaa kuin yksikään sen toimija. Usko on luottamusta; liitto toivon ja epävarmuuden kesken.

 

Usko ei ole hörhöilyä, vaikka uskon kohteet voivat olla - usein toisten mielestä. Usko on sisäsyntyinen prosessi, jolla ympäristö nähdään. Tästä näkökulmasta usko jumaliin, kommunismiin, kapitalismiin, saunatonttuihin tai omaan joukkueeseen jne. ovat samalla viivalla - vaikka omaa uskoonsa käpertyneet eivät sitä tahdo myöntääkään. Kyseessä ei ole rationaalinen prosessi, vaan taide-elämys. Heti kun uskosta tulee varmuutta, taika katoaa ja politiikka, valta, byrokratia ja dogmaattisuus saavat vallan. Tämä kehitys yhdessä (murenevan) monopoli-aseman kanssa on tuhoisa. Jääkiekolle en tätä toivo; varoittavia esimerkkejä yhteiskunnassa on paljon.

 

Minä uskon Tapparaan. Siinä ei ole mitään järkeä. Ei johdonmukaisuutta. Ei ylhäältä alas tyhjäksi selittävää akateemista teoriaa. Se on asenne, mielenmaisema, matka ja aurinko. Se ei ole uskoa ketään tai mitään vastaan, totuus kaikesta, lupaus mistään tai oppijärjestelmä. Se ei ole muuta uskoa poissulkevaa tai vähättelevää, se ei ole ainoa oikea tapa elää. Tappara on Uskon asia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat