Lähdesmäki Yrittäjä. Ylittäjä. Yhdistäjä.

”En etsi valtaa…

… loistoa, en kaipaa kultaakaan, mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan”, kirjaili Sakari Topelius aikoinaan. Ugandan, Ukrainan, Presidentintekijöiden ja kaiken muun raadollisen analyysina Topeliuksen vuosisataiset ajatukset osuvat ja uppoavat. Toisin voisi olla, jos Topeliuksen kuvaus olisi totta eikä ihanne. Topelius oli aikansa idealisti; uskoi ihmiseen, Jumalaan ja rauhaan. Hän uskoi vaikka ympäröivä todellisuus oli toista; oli sotia, vilua, nälkää ja tauteja. Toki hän itse oli eliittiä, joka pystyi paikoin käsitteellisen etäisyyden päästä tarkastella ihmisten ongelmia.

 

Ketkä ovat nykypäivän topeliuksia? Minkä keskellä he elävät, mitä he ideoivat, mihin uskovat ja ovatko hekin etäällä? Ovat topeliuksia sinisaarelat, lindaliukkaat, mikaelgranlundit vai villehaapasalot? Vai onko heitä jotkut muut? Vai jopa sekä että? Kuka kirjoittaa seuraavan tiekartan ihanteilla päällystettynä? Vieläkö valta ja kulta on out, ja valo ja rauha in? Onko se itse luotua vai lahjaksi pyydettyä? Kuka pitää piuhoja käsissään, ja onko edes lähelle mahdollisuus vaikuttaa?

 

En tiedä. Sen tiedän, että tulevaisuus on vaikea laji. Psykologinen havainnointitaitomme on epäsymmetrinen; näemme puutteita muissa (esim. menneet sukupolvet ja yhteiskunnat), mutta emme itsessämme, olemme loistavia itsepetoskoneita. Tieteellinen vallankumous sai meidät tuntemaan, että tulevaisuuden epävarmuus on poissa; maailmankaikkeus olisi kuin kello ja tutkimalla sen osien liikettä ja oikeita malleja laatimalla voitaisiin ennustaa ja jopa laskea tulevaisuus, joka olisi vain teknologisten varmuuksiemme laajennus. Maailmassa asiat sattuvat serendipiteettisesti eli asiat syntyvät sattumalta ja sellaisena, joina niitä ei haluttu: ensiksi löydetään asia, jota ei tavoiteltu ja sitten se muuttaa maailman ja keksinnön jälkeen ihmetellään, miksi tätä ei ole keksitty aikaisemmin. Tärkeimmät edistysaskeleet ovat hankalammin ennustettavissa koska ne ”ovat kaukana mielikuvituksen polusta” sekä niitä ja niiden merkitystä ei ymmärretä niiden syntyhetkellä.

 

Kuitenkin unohdamme ennustamattomuuden kun on meidän vuoromme ennustaa; siksi edelleen ennustamme tulevaisuutta. Kun jotain uutta ilmenee, me joko karkeasti aliarvioimme tai yliarvioimme sen merkityksen. Odottamattomat keksinnöt johtavat uusiin odottamattomiin keksintöihin ja etenevät harvoin suunnitellulla tavalla.

 

Me vain teemme jotakin ja jokin tästä muuttaa maailmaa: kannattaa siis jatkaa altistumista, tekemistä ja tilaisuuksien keräämistä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat