Lähdesmäki Yrittäjä. Ylittäjä. Yhdistäjä.

Yksinäisyys ympärillä…

… ei saa edes muotoa ihmisen. Tänään on ystävänpäivä. Aseistakieltäytyjien suojeluspyhimyksestä alkanut rakastavaisten hetki, joka on muotoutunut kaikenlaisen ystävyyden merkkipäiväksi. Tänään on myös perjantai. Viikon epätasa-arvoisin päivä, joka erottelee toisistaan ne, joilla on muutakin kuin tyhjä koti niistä, joilla ei ole aina edes sitäkään.

 

Ystävänpäiväperjantai on monelle pahin painajainen. Tavallisen perjantai-yksinäisyyden kestäisi tai ystävänpäivähehkutuksen, mutta ei molempia yhtä aikaa. Itse lukeudun ihmisiin, joiden vamma on eksistentiaalinen yksinäisyys. Se tarkoittaa sitä, että on aina yksinäinen oli ihmisten seurassa tai ei. Ihmiset ovat siis aste-, ei kategoriaero. Joskus jopa muut ihmiset ovat hyväksikäytön kohteita kun ei anna heidän poistaa yksinäisyyttä. Hetkittäin merkitykselliset ja syvälliset kohtaamiset muuttavat kategoriaa, mutta ei poista sitä.

 

Toiset meistä ovat puolestaan jotain muuta. Kyseessä ei ole oikeastaan kuin persoonallisuus- ja/tai temperamenttiero. Miten tähän on tultu? Ajauduttu vai ajettu? Ohjeistettu vai opastettu? Opittu vai opetettu? Annettu vai otettu? Tunnistan arkuutta; miten ystävyyttä synnytetään, pidetään ja kehitetään? Tunnistan myös epävarmuutta; osaanko olla ystävä? Tunnistaa voi myös häpeää; enkö kelpaa kenellekään? Myös saamattomuudella on osansa; voisinhan itsekin olla yhteyksissä ihmisiin?

 

Oli yksinäisyys mitä vaan, sillä on merkityksensä. Jokaiselle omansa. Toisilla yksinäisyyttä on ympärillä, toiset taas ympäröivät itsensä yksinäisyydellä. Joillekin riittää ystävällisyys, jotkut taas kaipaavat ystävyyttä. Ehkä ystävänpäiväperjantaina jokainen meistä voisi pohtia tätä kohdallaan hetken. Vaikka ihan muodon vuoksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat