Lähdesmäki Yrittäjä. Ylittäjä. Yhdistäjä.

Sokea tuomari - maailmat joiden ei kuulunut kohdata

Miksi pyöräilijöiden ja autoilijoiden välisiä onnettomuuksia sattuu vähemmän kaupungeissa, joissa pyöräilijöitä on enemmän? 

 

Monesti jääkiekkotuomarin pätevyyttä tehtäväänsä arvioidaan sen mukaan kuinka paljon heillä on pelejä takana. Mitä enemmän pelejä vihellettynä, sitä parempia he ovat tehtävässään. Olen samaa mieltä, tosin tietyin varauksin. Nämä varaukset johtuvat aivoistamme.

 

Aivomme vääristää näkemäämme, sillä suurin osa näkemästämme tulee muistista eikä aistimuksesta, jolloin korvaamme todellisuuden todennäköisyydellä automaattisesti. Tulkitsemme maailmaa vakiintuneiden ajatusmalliemme kautta; arviolta voimme ottaa vastaan samanaikaisesti 11 miljoonaa tietoyksikköä, mutta olemme tietoisia noin 40 tietoyksiköstä kerrallaan. Näitä 40 tietoyksikköä tuomari pyrkii käsittelemään; patsio, korkea maila, väärä vaihto ja valmentajan huuto jne. Sekunnin kymmesosa riittää tekemään vahvoja johtopäätöksiä tilanteesta. Kasvoista teemme päätöksiä tunteista. Elämme jatkuvasti kolmasosasekunnin menneisyydessä. Silti tuomarin pitäisi päättää nopeasti, miksi joku teki jotain.

 

Kuitenkin aivomme päättävät mikä on tärkeää ja mikä ei, meiltä kysymättä. Käsittelemme tietoa paljon enemmän kuin tiedämmekään. Ja hyvin nopeasti. Mutta koska vain tietoinen toiminta vie voimiamme, se saa meidät uskomaan, että hallitsemme maailmaa järjellämme. Uskomme, että tuomarointi perustuu rationaalisuuteen ja päätöksemme syntyvät tietoisesti. Todellisuudessa ihmisinä teemme todella vähän tietoisia päätöksiä. Teemme paljon olettamuksia automaattisesti. Simuloimme maailmaa päässämme signaaleiden perusteella. Suljemme pois valtavasti aineistoa koska työmuistimme ei kestä ylikuormitusta. Tutkijoiden arvion mukaan tiedostamaton mieli käsittelee noin 200 000 kertaa enemmän tietoa samanaikaisesti kuin tietoinen mieli.

 

Valitettavasti tuomareillakin kaikki koettu on enemmän tai vähemmän harhaa, joten joudumme olemaan luovia. Aistiharhat ja -ristiriidat (esim. näkö- ja kuulohavainnon ristiriita) eivät katoa järkeilemällä. Älykkäässä ajattelussa tieto kulkee aivoissa lyhyintä, nopeinta ja tehokkainta reittiä. Luovassa taas hidasta ja rönsyilevää ajattelureittiä. Luovuudella on neurologinen perusta. Improvisointi on luovuutta, jossa tavallisten ajatteluprosessien yhdistyminen epätavallisin tavoin edellyttää itsekontrollinen ja kognitiivisten rajoitteiden alentumista.

 

Luovuuden vahvistumista auttavat helpot mekaaniset välitehtävät, vaikeat tehtävät heikentävät luovuutta. Liika keskittyminen haittaa luovuutta. Ajatusten harhailu ja otsalohkon passivoiminen taas lisää luovuutta. Tiedostamaton mieli valvoo nykyhetkeä kun taas tiedostava mieli seikkailee menneisyyden muistoissa tai tulevaisuuden unelmissa. Tiedostamaton mieli tuntee ensiksi, tiedostetut tunteet tulevat perässä. Tarkan näön alueemme on käsivarren päässä olevan peukalon kynnen kokoinen, muilta osin olemme osasokeita. Tätä näköaluetta työstää ainakin neljännes aivoistamme. Jotta voisimme olla yhtä tarkkoja kaiken näkemämme suhteen, tarvitsisimme ainakin 500-kertaa suuremmat aivot ymmärtääksemme kaiken tiedon. Siksi onnistuminen edellyttää huomion siirtämistä muualle, oivallukseen.

 

Oivalluksen synnyn anatomia on kutakuinkin seuraava: 1. Ongelma, jota ei voida loogisesti ratkaista, 2. Oivallus muhii alitajunnassa, 3. Alfa-aallot purkautuvat yht'äkkiä, 4. Aivot sulkevat näköärsykkeet hetkeksi, 5. Seuraa Gamma-aaltojen ryöppy sekä 6. Syntyy oivalluksen hetki.

 

Ja pilli soi. Kokemus ei yksin riittänyt, tarvittiin oivallusta.

 

- Siksi, koska pyöräilijöiden paljous pakottaa aivomme tietoisesti ottamaan ne huomioon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat